Syyspäivän tasauksen hetkellä yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Yön ja päivän tasapaino kannattelee hengitystään pidättelevää maailmaa kuin hämähäkinseitti, maagisen tasapainon ja luovuuden mestariteos. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilla hämähäkinseitti on symboli, joka antaa kantajalleen näkymättömyyden ja kuolemattomuuden. Hämähäkinseitti on luomakunnan loimilankojen kude, kaikkien yhteinen DNA, dharma, joka on samalla äärimmäisen hienojakoinen ja voimakas. Se on näkymätön kaikkina muina aikoina paitsi aamukasteen, amrit velan nektarihetkenä. Tuntuu kuin se olisi vain tuolla tietyllä hetkellä näkyväksi tullut hauraan ja voittamattoman elämänvoiman kuva. Sillä hetkellä voi omin silmin nähdä ja ymmärtää, mikä ihmeellinen voima meitä kannattelee. Muina aikoina kude ei ole näkyvissä, mutta se on siitä huolimatta koko ajan olemassa.

Tasapaino merkitsee tänä vuodenaikana sitä, että pimeyttä ja valoa on yhtä paljon. Ehkä haluaisimme elää sellaisessa maassa, jossa olisi pelkästään valoa. Tällä planeetalla ei vain sellaisia paikkoja ole. Mitä lähemmäs päiväntasaajaa matkustetaan, sitä mustemmaksi muuttuu yö kirkkaan auringonpaisteisen päivän vastinparina. Meillä täällä pohjoisessa sama tasapaino pimeyden ja valon välillä säilyy, mutta levittäytyy kesän valoisten öiden ja talven pimeiden päivien välille.

Hämähäkinseitti ja valo voivat siis kummatkin olla meille näkymättömiä, mutta silti olemassa. Energia, jaksaminen, luovuus, onni, ilo, kaikki ne voivat olla meiltä piilossa, mutta silti olemassa. Väsymys, suru, tyhjyys, yksinäisyys, kuolema lepäävät kerällä pimeydessä, meille näkymättöminä, yhtä lailla ja yhtä usein, mutta niitä emme ikävissämme kutsu esiin. Pimeyttä tarvitaan valon vastinpariksi. Tervehdyksen ja hyvästijätön väliin jää aikaa, josta voi iloita. Hyvästijätön ja tervehdyksen väliaika on täynnä ikävää ja odotusta, josta siitäkin ehkä voi lopulta oppia iloitsemaan.

Aavistelen, että hämähäkinseitti voi olla näkymätön ja voimakas juuri siksi, että se on hyväksynyt olomuodokseen henkäyksenkeveän haurauden. Valo voi olla kirkas juuri siksi, että se tietää peittyvänsä kohta mustaan samettiin. Kesä voi olla hillitöntä ilon juhlaa juuri siksi, että sen saapuminen tuntuu joka vuosi yhtä odottamattomalta lahjalta – ja huvipuiston päättäjäisilotulitus on joka syksy yhtä haikean kaunis.

Syksy ei siis ole vain surun aikaa. Vaikka lakaisemme pois putoavia lehtiä ja hyvästelemme kauniit kukat, saamme koota kellariin myös satoa, joka ravitsee koko pitkän talven. Kun vuodenkierto saavuttaa syyspäivän tasauksen pisteen tiistaina 22.9., on jälleen erityisen otollinen aika kiitokselle, joogalle ja meditaatiolle. On aika koota alttarille kaikki kauniit syksyn lehdet, kiittää pitkästä ja lämpimästä vuodenajasta ja antaa energian palata juurilleen, niin kuin luomakunnan kaikilla elävillä organismeilla tapahtuu. On hyvä muistaa, ettei energia ole katoamassa vaan ainoastaan muuttamassa sijaintiaan. Kun energia palaa juurilleen, saat sen täydesti luovuuden käyttöön.

Tänä vuonna tämän hetken tasapainoa korostaa vielä harmonisoivan Vaa’an valta. Kesä on voinut olla tunteissakin aikamoista vuoristorataa, mutta nyt voit löytää rauhan. Syyspäivän tasaus kommunikaation ja luovuuden Vaa’an merkeissä voimistaa vielä luovan energian voimaa, joka saadaan täydesti käyttöön juuri tasapainon palatessa niin kehoon, mieleen kuin tunteisiinkin.